EN
Ymmärtämällä muovituotantoa ja kulutuskäyttäytymistä
Globaali muovituotannon ja kysynnän kehitys
Maailma tuottaa nykyisin neljä kertaa enemmän muovia kuin 1990-luvulla, mikä on OECD:n vuoden 2022 tietojen mukaan noin 468 miljoonaa tonnia vuodessa. Suurin osa tästä päättyy pakkauksiin, rakennustarvikkeisiin ja arjen tuotteisiin, koska sen valmistus on edullista ja se sopii lähes kaikkeen. Maapallolle tästä on kuitenkin vakava ongelma. Vain noin 9 prosenttia käytetystä muovista kierrätetään, kun taas noin 40 prosenttia muuttuu heti hylättäväksi pakkaukseksi Frontiers in Thermal Engineering raportoi vuonna 2023. Tilanne on myös huonontunut. Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maat ovat nykyisin suurimmat muovin kysynnän ajajat, mikä tarkoittaa yli puolta kaikesta maailmanlaajuisesta kulutuksesta. Tämä tarkoittaa enemmän raaka-aineeksi tarvittavia metsiä hakkuiden kohteeksi ja korkeampia hiilipäästötasoja ympäri maailmaa.
Teollisuusjärjestelmien muovivirtojen analyysi (MFA)
Materiaalivirtojen tarkastelu paljastaa joitain melko suuria ongelmia nykyisessä järjestelmässämme. Tutkimuksen mukaan noin kaksi kolmannesta kaikista muovituotteista poistuu teollisuusjärjestelmistä vain yhden vuoden kuluessa niiden valmistamisesta, kuten Nature Communications -julkaisussa 2023 tiedotettiin. Useimmat valmistajat tukeutuvat edelleen voimakkaasti uusiin raaka-aineisiin sen sijaan, että käyttäisivät kierrätettyä materiaalia; noin 88 prosenttia tehtaisiin menevästä aineksesta tulee suoraan alkuperäisestä lähteestä eikä sitä ole uudelleenkäytetty. Toivon silti on. Viimeaikainen analyysi osoittaa, että jos seurattaisiin erikseen tiettyjä muovityyppejä, kuten PET-pulloja ja taipuisia polypropeenikonttiereita, jätettä voitaisiin vähentää noin kolmanneksella vain parantamalla lajittelua näille materiaaleille ennen niiden jatkokäsittelyä.
Muotuotannon ja -jalostuksen maantieteellinen keskittyminen
Aasia ja Tyynenmeren alue on tähän mennessä suurin muoviteollisuuden toimija, tuottaen lähes puolet (48 %) kaikista muoveista maailmanlaajuisesti, mutta kierrättämällä vain noin 14 % siitä, mikä hävitetään, kuten viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa Thermal Engineering -lehden julkaisusarjassa todettiin. Se, että tuotantoa tapahtuu niin paljon juuri alueella, tekee tilanteesta riskiä kaikille muillekin. Otetaan esimerkiksi Eurooppa ja Pohjois-Amerikka – lähes joka kahdeksas muovinkäsittelylaitos niissä on riippuvainen raaka-aineiden tuonnista Aasiasta. Myös ympäristönäkökulma on tärkeä. Jopa 74 %:a näistä tehtäistä sijaitsee alle 50 kilometrin etäisyydellä tärkeistä vesijärjestelmistä, mikä asettaa sekä luonnon että yhteisöt todelliseen vaaraan, kun onnettomuudet tai saastuminen tapahtuvat.
Muoviraaka-aineiden, välituotteiden ja valmiiden tuotteiden kauppa
Globaali hartsi- ja muovikauppa tuo vuosittain noin 312 miljardia dollaria, mikä osoittaa, kuinka paljon edelleen luottamme fossiilisiin polttoaineisiin muoviteollisuudessamme. Suurin osa kustannuksista syntyy naftaan jaetaan sekä etaanista, jotka yhdessä muodostavat lähes kolme neljäsosaa hartsioiden valmistukseen käytetystä raaka-aineesta. Vuodesta 2021 alkaen, jolloin yli 129 maata aloitti likaisen muovijätteen tuontikierron, noin 19 miljoonaa tonnia jätettä joutui takaisin paikallisiin kaatopaikkoihin. Kuitenkin tapahtui jotain mielenkiintoista – vaikka kierrätysmateriaaleille asetettiin tiukemmat laatuvaatimukset, viime vuonna kierrätyspelletein viennin määrä kasvoi kuitenkin 22 %. Tämä vaikuttaa ensisilmäyksellä ristiriitaiselta, mutta voi viitata muuttuviin asenteisiin kierrätykseen ja kestävyyteen eri markkinoilla ympäri maailmaa.
Muovituotannon ja jätteen ympäristövaikutukset
Hiilijalanjälki ja luonnonvarojen väheneminen muoviteollisuudessa
Muoviteollisuus saa lähes kaikki raaka-aineensa fossiilisista polttoaineista nykyään, mikä vastaa noin 3,4 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä vuosittain. Tämä tarkoittaa noin 1,8 miljardia tonnia CO2:ta Thomasnetin vuoden 2023 raportin mukaan. Tulevaisuudessa muovituotannon osuus saattaa nousea lähes 19 prosenttiin planeetan kokonaisesta hiilivarastosta vuoteen 2040 mennessä, jos toimintatapoja ei muuteta. Ongelma pahenee siitä, että noin kuusi prosenttia koko maailman käyttämästä öljystä käytetään valmistettaessa yhdennäköisiä muovituotteita, joita ovat myös kahden prosentin osuus maakaasusta. Ajattele vain: yhden tonnin muovin valmistamiseen tarvitaan lähes kolme tonnia raakaa öljyä, ja sen valmistuksesta aiheutuu ympäristökustannuksia, jotka viime vuonna arvioitiin maksavan noin 740 000 dollaria ajan mittaan Ponemon Institutin tutkimuksen mukaan.
Muoviongelma ja sen yhteys Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDGs)
Muovijäte hidastaa vakavasti vesielämää (SDG 14) koskevia kestävän kehityksen tavoitteita. Vuosittain noin 14 miljoonaa metristä muovijätettä päätyy valtameriin, missä se jäättää merieläimiä ja saastuttaa lähes kahta kymmentä osaltaan merialueiden elinympäristöjä. Tilanne pahenee entisestään mikromuovien osalta – nämä mikroskooppiset hiukkaset esiintyvät 94 prosentissa maailmanlaajuisista hanavesisävyistä, kuten tuoreet testit ovat osoittaneet. Tämä tila on selvästi ristiriidassa SDG 6 Puhdas vesi ja viihtyvyys -tavoitteiden kanssa. Vuonna 2023 julkaistu Plastic Pollution Coalitionin tutkimus osoitti, että muovisaaste aiheuttaa noin 9 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuosittain, mikä on vastoin kaikkea, mitä SDG 3 Hyvinvointi edistää. Nyt hallitukset ympäri maailmaa alkavat kiinnittää huomiota ratkaisuihin, jotka tukevat näitä kestävän kehityksen tavoitteita. Yksi merkittävä aloite pyrkii poistamaan kierrättämättömät muovit vuoteen 2030 mennessä. Jos teollisuuden eri alojen valmistajat todella sitoutuvalle tähän suunnitelmaan, se voisi vähentää merten muovisaastetta lähes 80 prosenttia nykytasosta.
Kiertotalouden mallien ja kierrätysteknologioiden kehittäminen
Mekaaninen ja kemiallinen kierrätys: Tehokkuus ja skaalautuvuus
Mekaaninen kierrätys toimii vain tiettyjen muovilajien kohdella. Esimerkiksi PET-pullot menettävät noin 33 % vetolujuudestaan jo kolmen käsittelykierron jälkeen tutkimusten mukaan (Ponemon, 2023). Toisaalta kemialliset kierrätysmenetelmät, kuten depolymerointi, voivat hajottaa muovit takaisin niiden perusrakennusosiksi. Tämä mahdollistaa materiaalien kierrättämisen jopa elintarvikekäyttöön soveltuvaksi. Joissakin entsyymipohjaisissa menetelmissä on saavutettu vaikuttavia tuloksia, saavuttaen noin 89 % puhdastaso tutkimuksissa (2024). Ongelmana kuitenkin on, että maailmanlaajuisesti kemialliset kierrätyslaitokset käsittelevät alle 5 % kaikista muovijätemääristä (Geyer ja kollegat, 2023). Onneksi tulevaisuudennäkymät ovat lupaavia. Uudet tekoälyyn perustuvat lajittelutekniikat parantavat jo perinteisten mekaanisten kierrätysprosessien tehokkuutta noin 30 %, mikä tarkoittaa merkittävää edistystä jätehallinnon ratkaisujen kehittämisessä.
Laajennettu valmistajan vastuu ja teollisuuden vetämät kiertotalousaloitteet
Yhä useammat yritykset siirtyvät uudelleenkäytettävään pakkaukseen nykyään, erityisesti kun automatisoidut palautusjärjestelmät ovat vähentäneet uuden muovin käyttöä paletteihin nähden noin 40 prosentilla. Alueilla, joissa Laajennetun valmistajan vastuun lait ovat voimassa 34 maassa, brändien on itse maksettava keräyspisteiden perustamisesta, mikä on johtanut noin kahden miljardin dollarin vuosittaiseen investointiin suljettuihin kiertojärjestelmiin YMP:n viime vuonna julkaiseman raportin mukaan. Plastipakti-ryhmä ja vastaavat teollisuusryhmät ovat estäneet noin kahdeksan miljoonan tonnin pääsyn maan alle vuodesta 2020 alkaen. Tämä toteutuu pääasiassa tekemällä kaikkien alan toimijoiden kanssa samoista perussäännöistä sopimuksen, joiden mukaan kierrätysmateriaalit lajittaa ja käsitellä.
Kiertotalouden esteet: Miksi lineaarimallit säilyvät silti investointien huolimatta
Olemme edelleen liian paljon riippuvaisia uudesta muovista, koska jätteiden keruujärjestelmämme ovat epäjohdonmukaisia. Katsokaa vaikkapa joustavan pakkausmuovin kierrätys – vain noin 12 %:lla kaupungeista maailmanlaajuisesti on edes tällä hetkellä tavarankuljetusohjelmia kyseiselle materiaalille. Sitten on vielä kysymys rahoituksesta. Kierrätys-PET on edelleen noin 17 % kalliimpi kuin tavallinen muovi, kuten ICIS:n viimevuotiset tiedot osoittavat. Uusien mekaanisten kierrätyslaitosten rakentaminen puolestaan vaatii merkittävää alkupääoman panostusta, noin 740 miljoonaa dollaria. Kaikki nämä ongelmat osoittavat, miksi tarvitsemme todella tehokkaampia politiikkoja, jotka toimivat yhdessä teknologian kanssa, jos haluamme edistyä kohti kierr economyta. Järjestelmä ei nykyisessä muodossaan tue tällaista siirtymää sulavasti.
Kansainväliset politiikkakehyst ja muovinhallinnan sääntelytrendit
EU:n yhden käytön muovituotedirektiivi ja sen globaali vaikutus
Vuodesta 2019 alkaen Euroopan unioni on julkaissut yhdenkäyttöisten muovituotteiden direktiivin, joka toimii käytännössä mallina muille alueille. Direktiivi kieltää yleiset tuotteet, kuten muoviset tarjoiluvälineet, juomapiipot ja ne tunnetut laajennetun polystyreenin astiat, joita käytetään nopean aterian pakkauksissa. Siihen sisältyy myös vaatimus, jonka mukaan vuoteen 2029 mennessä vähintään 90 prosenttia PET-pulloista on kerättävä. Myös EU:n ulkopuoliset maat ovat huomanneet tämän. Nyt 27 eri maata on ryhtynyt omien versioiden yhdenkäyttöisten muovien kieltämiseen. Kanada aikoo luopua kokonaan yhdenkäyttöisistä muovituotteista vuoteen 2025 mennessä, kun taas useat Kaakkois-Aasian maat vähentävät vähitellen muovipussien käyttöä alueidensa kattavasti. Viimeisimmän vuonna 2025 odotetun Global Waste Management -raportin mukaan, jos nämä säännökset säilyvät, ne voivat vähentää merien muovijätettä noin 40 prosenttia ennen vuotta 2030. Tämä viittaa siihen, että tapahtuu jotain suurempaa – hitaan mutta varman siirtymän kohti kansainvälistä yksimielisyyttä muovisaasteiden käsittelyssä.
Kansainväliset mikropalauttimet ja kertakäyttömuovit on kielletty
Mikropalauttimien käyttökielto on tällä hetkellä voimassa noin 43 eri maassa ympäri maailmaa. Yhdysvallat hyväksyi vuonna 2015 annetun Microbead-Free Waters -lain, ja Etelä-Korea seurasi perässä vuonna 2023 annetulla kiellolla, joka kohdistuu kosmetiikkatuotteisiin sisältyviin mikromuoveihin. Useimmat OECD-maat, yli 90 prosenttia, ovat nykyisin käyttäneet tosiasiallisesti sääntelyä kertakäyttömuovien käytön rajoittamiseksi. Taloudellisesti vielä kehittyvät maat, kuten Intia ja Kenia, keskittyvät ensin kieltelemään ohuet, helposti repeytyvät muovipussit. Vaikka näillä ympäristötoimilla on yhteys kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten tavoitteeseen 12 vastuullisesta kuluttamisesta ja tavoitteeseen 14 merten elämän suojelusta, monet alueet kohtaavat edelleen vakavia ongelmia valvonnan ja jätteiden hallinnan puutteessa.
Kestävän muovituotannon politiikkaratkaisut
Avainstrategiat sisältävät:
- Kierrätysmääräykset : vähintään 30 % pakkaustuotteista vuoteen 2030 mennessä
- Laajennettu tuottajanvastuu (EPR) järjestelmät, jotka kattavat 100 % kuluttajien jättämästä muovijätteestä
- Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelumekanismit kovien polymeerien tuotannon seuraamukset
A 2023 Materiaalivirta-analyysi näyttää, että nämä politiikat voivat vähentää muovituotannon päästöjä 22 %:lla ja samalla kiihdyttää kierrotalouteen liittyviä investointeja. Määritelmien yhdenmukaistaminen käsitteissä "kierrätyskelpoinen" ja "kompostoituvissa" muoveissa kaikilla oikeusalueilla on edelleen tärkeää markkinoiden jakautumisen välttämiseksi.
Uudet vaihtoehdot: Bioplastit ja kestävät raaka-aineet
Bioplastit ja biojalosteet: mahdollisuudet ja rajoitukset
Maissitärkkelystä tai sokeriruo'osta valmistetut bioplastiset tarjoavat tavan materiaalien hajottua luonnollisesti sen sijaan, että tukeudutaan öljytuotteisiin. Markkinoiden analyytikot puhuvat siitä, miten tämä teollisuusala saattaa kasvaa melkoisesti, ehkä saavuttaen noin 98 miljardin dollarin arvoisen liiketoiminnan vuoteen 2035 mennessä. Pakkausyhtiöt ja autoteollisuus ovat erityisen kiinnostuneita juuri nyt. Polylaktidi eli PLA sekä muut kasvipohjaiset muovit näyttävät hyviltä paperilla, mutta rehellisesti ne silti maksavat noin kaksi kolminkertaisesti sen mitä tavallinen muovi maksaa valmistaa. Tämä hintaero on ongelma. Toinen suuri ongelma syntyy siitä, kun viljelymaata käytetään näihin materiaaleihin juuri silloin kun ihmiset tarvitsevat sitä ruoan tuotantoon. Tämä on johtanut siihen, että tutkijat ovat katsomassa erilaisia vaihtoehtoja. Jäljelle jäänyt sadon jäljiltä ja jopa tarkoitushakuisesti viljelty levä ovat saaneet huomiota. Jotkut asiantuntijat ajattelevat, että voisimme vähentää riippuvuuttamme perinteisistä biomassalähteistä noin 40 prosenttia jo muutamassa vuodessa, jos nämä uudet lähestymistavat toimivat.
Mikro(nano)muoviongelman vähentäminen materiaalituotannon kautta
Uudet kehitykset hajoavissa muoveissa ovat vakavasti torjumassa mikromuoviongelmaa luonnon yhteistyöllä sen sijaan, että vastustettaisiin luontoa. Ota esimerkiksi PHA, joka on kompostoituvia biomuoveja, nämä voidaan hajottaa täysin noin kuudessa kuukaudessa teollisissa kompostointiolosuhteissa, kun taas tavalliset muovit hajoavat ollenkaan satoja vuosia. Joitain viimeaikaisia uusia saavutuksia ovat tuoneet meille veden liukoisia vaihtoehtoja esimerkiksi maatalouskäyttöön ja pakkauskäyttöön, jotka kirjaimellisesti katoavat käytön jälkeen, estäen näin pienten muovimassojen pääsyn ympäristöön. Kun maat ympäri maailmaa jatkavat yksikäyttöisten muovien sääntelyä lainsäädännön kautta, tällaiset ratkaisut voisivat auttaa vähentämään muovimäärää, joka päätyy valtameriin, noin 8–12 miljoonaa tonnia vuodessa, seuraavan vuosikymmenen puolelle nykyisten ennusteiden mukaan.
UKK-osio
Mikä on nykyinen maailmanlaajuinen muotituotannon määrä?
Vuonna 2022 muovin globaali tuotanto saavutti noin 468 miljoonaa tonnia vuodessa.
Mihin muovia käytetään teollisuudessa pääasiassa?
Suurin osa valmistetusta muovista käytetään pakkausmateriaaleissa, rakennustarvikkeissa ja arjen tuotteissa.
Mikä vaikutus muovituotannolla on ympäristöön?
Muovituotanto lisää merkittävästi hiilipäästöjä ja metsien hävittämistä, sillä siinä käytetään paljon fossiilisia polttoaineita, jolloin syntyy runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä.
Mikä on markkinoilla olevia vaihtoehtoja perinteiselle muoville?
Biologisesti hajoavia muoveja, jotka on valmistettu maissitärkkelyksestä tai saccarumpuista, sekä muita innovatiivisia hajoavia vaihtoehtoja, kuten PHA, tutkitaan perinteisen muovin vaihtoehtoina.
Miksi muovin kierrätysaste on matala?
Matalan kierrätysasteen syynä ovat uusien raaka-aineiden suuri käyttö sekä nykyisten kierrätysjärjestelmien ja -teknologioiden tehottomuus.